Hullunkurisuutta

Hupsu viikonalku on takana. Marsutkin on osannut keksiä ihan kaikkea omistajan pään vaivaksi.

Ensiksi, tämä peruukki, Aliisa, on syönyt omat hiuksensa. Kuuluisahan se on jo parturin maineestaan. Nyt ilmeisesti oli oma letti kasvanut liian pitkäksi, ja oli leikkauksen aika! En tiedä, oliko se käskenyt Lillin tai Karkin järsiä hiuksensa, vai oliko ihan itse mussuttanut. Sillä ei ole nyt niinkään väliä, sillä toi koko marsu on suoraan sanottuna jonkun sekasikiön näköinen! Toinen puoli on parturoitu 3-4 sentin pituiseksi, ja toisella puolella on pitkiä tupsuja siellä sun täällä ja muuten sen on saman pituinen kuin toinen puoli. Mahtaakohan uusi kampaus olla Aliisan mielestä tyylikäs? Minusta ei. Eniten tässä minua harmittaa, että Aliisa oli kerinnyt kasvattaa itselleen oikein komean peruaani-lookin!

Sitten muita murheita. Tänään punnitsin marsut, ja lukemat oli tämän näköiset:
Aliisa    790g   =
Lilli       1190g   =
Karkki  700g    -100

Karkki on siis laihtunut todella paljon! Mielessäni kävi, että näyttääköhän puntari edes oikeaa, koska mielestäni olen kuitenkin tässä viime viikoilla punninnut Karkin. Ei se paino nyt noin nopeaa voi pudota! Huomenna käyn ostamassa Karkille omat erikoisherkkunsa, (Sisältää persiljaa ja siemensekoitusta, Karkin lemppareita) ja aloitan ehkä tukiruokinnan. Jospa saisin tuolle mummolle lisää massaa. Pitää seurailla nyt mihin tuo vointi tuosta liikkuu.

Lilli läskipallero... Jaahas. Hän se ei ole kommelluksia keksinyt. Kyllä tässä viikon aikana vielä kerkiää. Toivottavasti ei mitään karmeaa keksi.

Taikakuutio haaveiluni sain sitten jättää vain haaveiluksi. Näin pohjoisessa ei myydä oikein missään taikiksia. Tulipa soitettua K-Citymarkettiinkin, ja ei siellänkään ole. Suunnitelmissa olisi ollut, että teen suuremman aitauksen marsuille Taikiksen avulla. Noh, ei sitten.

Oletteko te menettänyt hermoja joskus näiden possujen kanssa?

Studion esittely ja pääsiäis-aiheiset kuvat

Heippa lukijat!

Lauantaina kuvailtiin taas studiossa marsuja, ja vierailevaa tähteä Vipo-kania! Pääsiäis-aiheisia teemakuviakin tuli otettua. Tässä muutamia otoksia: 

Yleisön pyynnöstä esittelen myös studiomme!

Studio sisältää:

2x Softbox 100W

1x Kannettava ministudio

2x Halogeeni spotti (sivuilla)

Jalusta

Heijastin (Ei kuvissa)

Erilaiset taustakartongit ja rekvisiitat

Kalusto:

Canon 7D

+ tällä kertaa linssinä oli Canon 100mm f2.8 L is

(edit. Käsiteltyjä kuvia lisätty, ja pari kuvaa poistettu.)

2 viikkoa vielä...

Moi! Enää kaksi viikkoa siis PetExpoon, arvatkaapa odotanko! Marsuille kuuluu hyvää. Kävin Haaparannassa marsuostoksilla viime lauantaina Mintun kanssa. Löysin marsuille kaksi keraamista ruokakuppia ja muovisen iglun. Karkki rakastui igluun ja onkin siellä lähes koko ajan! Kupit ovat väriltään vihreä ja pinkki. Iglu on pinkki myös. Tykkään ostaa kaikkea pinkkiä näille neideille ;D
Tässä linkki Mintun postaukseen jossa on kuvia noista tavaroista eri värisenä, tuli vähän samis ostokset!

Onpa tässä tultu marsujakin kuvailtua. Ulkoasuakin vaihdoin, kyllästyin entiseen taas "vaihteeksi" :D Kumpi on parempi, tämä vai se entinen?

Elämäni ensimmäinen marsu

Nimeltänsä

s. 26.2.2006

Rotu & väri: Sk self red

Kasvattaja: ?

Karkki ja Vaahtis kesä 2007

Kaksi punaisenruskeaa marsunpoikasta kyhjöttivät pyyhkeen alla kuljetuskopassa. Matka Iisalmesta oli pelottanut niitä kovasti, mutta nyt he olivat kotona...

Siitä alkoi tämän marsun matka! Karkki ja Vaahtokarkki olivat ensimmäiset marsuni. Ne saapuivat meille vuonna 2006. Tuolloin en tiennyt paljon mitään marsuista. En olisi voinut kuvitella että minulla olisi joskus enemmän kuin kaksi marsua, tai mitään muitakaan marsuja kuin vain Vaahtis ja Karkki! Silloin ne olivat vaan marsuja, minun lemmikkejäni.

Ensimmäiset pari vuotta meni vauhdilla! Marsujen kanssa en harrastanut mitään, ne elivät häkissä ja pääsivät ehkä kerran kahdessa viikossa aitaukseen. Häkin koko oli tuolloin 100 x 50cm, eli todella pieni. Kesäisin otin häkin kalterit pihalle ja vein marsut sinne vain n. 5 kertaa koko kesässä! Tuoreruokana oli lähes aina vain kurkku, porkkana, persilja, tomaatti ja salaatti. Siemen sekoitustakin tarjosin marsuille yhtä paljon kuin pellettejä! Huhheijaa...

Kun Vaahtiksen ikä läheni neljää vuotta, sen kunto heikkeni. Se ei ollut enää se sama marsu kuin ennen. Se ei jaksanut tehdä kauheasti mitään.
Vähän ajan päästä, noin helmikuussa 2010 Vaahtis oli lähtenyt. Suru oli suuri. Kiinnostus marsuihin hälveni.

Karkki oli nyt yksin. Se ei ollut onnellinen. Ennemminkin pelokas joka vain piileskeli ja meni karkuun. Sillä ei ollut ystävää. Karkki ei enää juoksenut eikä kuikuttanut. Se alkoi masentua.

Loppukesästä päätin, että asialle on tehtävä jotain. Karkki ei saa olla enää yksin! Pyysin vanhemmiltani toista marsua, mutta eivät he suostuneet.
Karkki pärjäsi kesän yksin. Se mussutti maukasta ruohoa ja oleskeli. Syksyllä sain vihdoin luvan hankkia Karkille kaverin! Otimme yhteyttä marsukasvattaja Leaan.

Viides päivä lokakuuta syntyi odottamamme poikanen, Almond's Angels fall first, Lilli. Viiden viikon päästä Lea toi pikkuisen meille, ja Karkki otti ystävänsä innoissaan vastaan! Se pulisi sille ja puhdisti sen korvat. Molemmat pitivät toisistaan ensisilmäyksellä!

Ylhäältä: vuonna 2010 ja 2012

Lean kautta innostuinkin sitten näyttelyharrastuksesta. Marsuinnostus kasvoi taas. Kerkesimme käydä Lillin kanssa vain yhdissä näyttelyissä ennen kuin Suomen marsunäyttelylakko alkoi.

Karkin kunto alkoi yht äkkiä heikentyä. Paino laski aika dramaattisesti, Karkin tavallinen paino oli tuolloin 900g joka tippui 560grammaan! Soitimme Lealle, ja hän käski koittaa onko sillä pattia leuan alla. Olihan sillä! Mätäpaise oli siis kyseessä, ja lääkekuurit aloitettiin heti! Varasime ajan eläinlääkäriin ja hänkin totesi että paise se on. Vaihtoehtoja oli kaksi: Joko jatkuvasti tyhjentää paisetta, tai tehdä leikkaus. Eläinlääkäri sanoi että leikkauksessa on riskinsä, eikä paise silläkään välttämättä parane kokonaan. Päätimme silti ottaa riskin. Tämä oli vuoden 2011 alkua

Parin päivän päästä Karkki vietiin eläinlääkäriasemalle leikattavaksi. Pelko oli suuri, sillä Karkki olisi voinut menehtyä myös itse leikkaukseen. Kuitenkin meille soitettiin iloisia uutisia: Karkki oli selvinnyt leikkauksesta! Seuraavana päivänä haimme Karkin kotiin, mutta tästä se urakka vasta alkoi...

Häkin pohjalle pyyhkeet, tukiruokintaa joka päivä kolmesti, haavan eritteen huuhteleminen todella vahvoilla desinfiointi aineilla joka ilta, painon tarkkailu jne. Työ oli kova mutta kannatti, Karkki parantui taudistaan! Toinen alahammas Karkilta kuitenkin irtosi, siitä pystyi päättelemään että paise johtui hampaan juuren mädäntymisestä.

Pian päätin parantaa marsujen oloja, ja ostin niille isomman häkin. Kaksikerroksinen 120 x 60 cm oli oiva asumus kahdelle marsulle, ja ne viihtyivät todella hyvin!

2011 vuoden syksyllä mietin kolmatta marsua. Kävimme marsuillassa, jossa tapasimme Elisan. Hänellä oli vastasyntyneitä peruaanipoikasia varattavissa. Tietenkin mainitsin heti kotona asiasta äidille.

Ihme ja kumma, sain luvan kolmanteen marsuun, ja otimme yhteyttä Elisaan! Kävimme katsomassa tuota peruukkilasta, ja kohta taloomme saapui Aliisa!

Sitten päätin myös isontaa marsujen asumusta entisestään.

Näyttelyharrastus alkoi myös näyttelytauon jälkeen. Lilli ja Aliisa pärjäävät hyvin joten harrastus jatkuu!

Ja sitten olemmekin nykyhetkessä. Karkki on virkeä mummeli, juuri 6 vuotta täyttänyt!

Nyt tiedätte kaiken Karkista! :)