Marsujen maailma: Elämäni ensimmäinen marsu

Nimeltänsä

s. 26.2.2006

Rotu & väri: Sk self red

Kasvattaja: ?

Karkki ja Vaahtis kesä 2007

Kaksi punaisenruskeaa marsunpoikasta kyhjöttivät pyyhkeen alla kuljetuskopassa. Matka Iisalmesta oli pelottanut niitä kovasti, mutta nyt he olivat kotona...

Siitä alkoi tämän marsun matka! Karkki ja Vaahtokarkki olivat ensimmäiset marsuni. Ne saapuivat meille vuonna 2006. Tuolloin en tiennyt paljon mitään marsuista. En olisi voinut kuvitella että minulla olisi joskus enemmän kuin kaksi marsua, tai mitään muitakaan marsuja kuin vain Vaahtis ja Karkki! Silloin ne olivat vaan marsuja, minun lemmikkejäni.

Ensimmäiset pari vuotta meni vauhdilla! Marsujen kanssa en harrastanut mitään, ne elivät häkissä ja pääsivät ehkä kerran kahdessa viikossa aitaukseen. Häkin koko oli tuolloin 100 x 50cm, eli todella pieni. Kesäisin otin häkin kalterit pihalle ja vein marsut sinne vain n. 5 kertaa koko kesässä! Tuoreruokana oli lähes aina vain kurkku, porkkana, persilja, tomaatti ja salaatti. Siemen sekoitustakin tarjosin marsuille yhtä paljon kuin pellettejä! Huhheijaa...

Kun Vaahtiksen ikä läheni neljää vuotta, sen kunto heikkeni. Se ei ollut enää se sama marsu kuin ennen. Se ei jaksanut tehdä kauheasti mitään.
Vähän ajan päästä, noin helmikuussa 2010 Vaahtis oli lähtenyt. Suru oli suuri. Kiinnostus marsuihin hälveni.

Karkki oli nyt yksin. Se ei ollut onnellinen. Ennemminkin pelokas joka vain piileskeli ja meni karkuun. Sillä ei ollut ystävää. Karkki ei enää juoksenut eikä kuikuttanut. Se alkoi masentua.

Loppukesästä päätin, että asialle on tehtävä jotain. Karkki ei saa olla enää yksin! Pyysin vanhemmiltani toista marsua, mutta eivät he suostuneet.
Karkki pärjäsi kesän yksin. Se mussutti maukasta ruohoa ja oleskeli. Syksyllä sain vihdoin luvan hankkia Karkille kaverin! Otimme yhteyttä marsukasvattaja Leaan.

Viides päivä lokakuuta syntyi odottamamme poikanen, Almond's Angels fall first, Lilli. Viiden viikon päästä Lea toi pikkuisen meille, ja Karkki otti ystävänsä innoissaan vastaan! Se pulisi sille ja puhdisti sen korvat. Molemmat pitivät toisistaan ensisilmäyksellä!

Ylhäältä: vuonna 2010 ja 2012

Lean kautta innostuinkin sitten näyttelyharrastuksesta. Marsuinnostus kasvoi taas. Kerkesimme käydä Lillin kanssa vain yhdissä näyttelyissä ennen kuin Suomen marsunäyttelylakko alkoi.

Karkin kunto alkoi yht äkkiä heikentyä. Paino laski aika dramaattisesti, Karkin tavallinen paino oli tuolloin 900g joka tippui 560grammaan! Soitimme Lealle, ja hän käski koittaa onko sillä pattia leuan alla. Olihan sillä! Mätäpaise oli siis kyseessä, ja lääkekuurit aloitettiin heti! Varasime ajan eläinlääkäriin ja hänkin totesi että paise se on. Vaihtoehtoja oli kaksi: Joko jatkuvasti tyhjentää paisetta, tai tehdä leikkaus. Eläinlääkäri sanoi että leikkauksessa on riskinsä, eikä paise silläkään välttämättä parane kokonaan. Päätimme silti ottaa riskin. Tämä oli vuoden 2011 alkua

Parin päivän päästä Karkki vietiin eläinlääkäriasemalle leikattavaksi. Pelko oli suuri, sillä Karkki olisi voinut menehtyä myös itse leikkaukseen. Kuitenkin meille soitettiin iloisia uutisia: Karkki oli selvinnyt leikkauksesta! Seuraavana päivänä haimme Karkin kotiin, mutta tästä se urakka vasta alkoi...

Häkin pohjalle pyyhkeet, tukiruokintaa joka päivä kolmesti, haavan eritteen huuhteleminen todella vahvoilla desinfiointi aineilla joka ilta, painon tarkkailu jne. Työ oli kova mutta kannatti, Karkki parantui taudistaan! Toinen alahammas Karkilta kuitenkin irtosi, siitä pystyi päättelemään että paise johtui hampaan juuren mädäntymisestä.

Pian päätin parantaa marsujen oloja, ja ostin niille isomman häkin. Kaksikerroksinen 120 x 60 cm oli oiva asumus kahdelle marsulle, ja ne viihtyivät todella hyvin!

2011 vuoden syksyllä mietin kolmatta marsua. Kävimme marsuillassa, jossa tapasimme Elisan. Hänellä oli vastasyntyneitä peruaanipoikasia varattavissa. Tietenkin mainitsin heti kotona asiasta äidille.

Ihme ja kumma, sain luvan kolmanteen marsuun, ja otimme yhteyttä Elisaan! Kävimme katsomassa tuota peruukkilasta, ja kohta taloomme saapui Aliisa!